Iloista uutta vuotta!

Ponin pukkilaukkailotulituksen myötä toivotan jokaiselle oikein iloista ja onnellista uutta vuotta 2012!

Vuoden viimeinen

Christmas candy

Näiden lapasten ohje oli alunperin Garnstudion joulukalenterissa viime vuonna, mutta toteutus tapahtui vasta tänä jouluna. Punainen lanka on Garnstudion DROPS Baby Merinoa ja valkoinen Hjertegarnin Blend Bamboota (bambu-puuvilla). Mielenkiintoinen yhdistelmä, mutta muutakaan sopivan paksuista valkoista lankaa en varastostani löytänyt. ;) lapasten tekniikka oli hieman erilainen kuin yleensä, ne neulottiin tasona, keskelle jätettiin reikä peukaloa varten. Varren punaista varten silmukat poimittiin erikseen ja sekin neulottiin tasona. Sitten kursittiin lapanen kokoon ja neulottiin peukalo. Lankaa kului 75g, valkoista 50g ja punaista 25g. Lapaset ovat oikein kivat ja nätit, tosin langanpäitä oli hieman liikaa pääteltäväksi.

Pitsiä

 

Äidin joululahja. Nenäliina. Lankana Esito virkkuulanka, puikot 2,5mm ja kulutus 120g. Ohje täältä.  Lanka oli alunperin tarkoitettu erään tuttavan vauvan kastemekkoon, mutta suvun perintökastemekko löytyikin ja lanka sai vaihtaa tarkoitustaan. Ohjeen huono puoli oli kaavion puuttuminen, mutta onneksi mallikerta oli helppo, sen oppi nopeasti ulkoa, joten tämä syntyi näppärästi telkkaria katsellessa. Ystävällinen kanssaneuloja lainasi minulle pidempiä puikkoja, jotta sain tämän valmiiksi. Isoveli ystävällisesti lainasi kuumailmapuhallintansa, että sain tämän kuivana joulupukin pakettiin. ;)

Oi joulua!

Raitaa

Aina joskus sitä onnistuu lyömään useamman kärpäsen yhdellä iskulla.  Välillä taas ei osu yhteenkään kärpäseen. Tällä kertaa osui ja upposi. Viereiset raitasukat vähensivät lankavarastoani varastohaasteessa, ohjeen nimen perusteella ne pääsivät mukaan Kahelien Aakkoshaasteen C-kuukauteen ja erikoisen rakenteensa vuoksi ne kelpasivat SKA-ryhmän joulukuun haasteeseen. Ei siis tarvitse miettiä miksi tein ne. Ohjeena siis oli Concentric socks (rav link). Lankana käytin Novitan Tico ticoa, toinen ihan perinteistä vihreä-sini-ruskeaa ja toinen Lai-la-lai yarnzin punasävyistä. Puikot 2mm ja langan kulutus yhteensä n. 85g. Koska ohje oli hieman pienempään jalkaan, muokkasin ohjetta hieman, lisäilin silmukoita vähän sinne ja tänne saadakseni jalan vedettyä jalkaan. 

Niin se erikoinen rakenne? Nämä sukat aloitetaan tuolta jalkapohjasta, alkuympyrän jälkeen sukan muoto saadaan aikaan kavennuksilla ja lisäyksillä, eikä kantapäässäkään tarvita mitään muuta. Varressa sitten muutama lyhennetty kerros, ja lisää kavennuksia ja lisäyksiä. Helppoa ja nopeaa? Ihan vaan pari kertaa piti purkaa ensimmäistä sukkaa, että sain sukan vedettyä jalkaan, tai kantapään yli. Lankana Tico tico oli mukavaa neulottavaa, ainoastaan tuon tummimman vihreän olisi saanut jättää värikirjosta pois. 

Näiden sukkien myötä iski himo tehdä muitakin erilaisella rakenteella neulottavia sukkia. Niitähän riittää... Ja hei, myös neuleassistentti tykästyi Tico Ticoon. ;)

Viidakon aarre

Löysin aamulla pöllön ikkunalaudan viidakosta. Hänen nimensä on Pöllöinen, ja hän on muuttanut luoksemme kaukaa. Pöllönen viihtyy luonnollisissa olosuhteissa ja nukkuu paljon. Isoilla silmillään hän pystyy valvomaan käytännössä kaikkea. Pöllön alkuperä muodostuu Big Snowy Owl-ohjeen ja hieman päälle yhden Sirdar Hug-kerän yhdistelmästä. Silmät muodostuvat Novita Luxus Cottonista ja Garnstudio DROPS Silke Alpacasta, sekä tuntemattomasta mustasta langasta. Pöllönen oli mukava, yksinkertainen ja helppo projekti. Täytteekseen hän söi vanhan t-paidan sekä kerän kammolankaa. Sirdar Hugia jäi vielä, joten on täysin mahdollista, että Pöllösen sukulainen, Pöllömuori muuttaa vielä joskus meille.  Mies kysyi mitä tällä tehdään. Se on PÖLLÖ, tarvitseeko sillä TEHDÄ vielä jotain? Hyvänen aika sentään.

Ja tässä, saanko esitellä, jo syyskuun alussa aloitetut Aragorn-sukat. Lankana kauniin vihreä Araucania Ranco. Puikot 2,5 ja kulutus n.80g. Ohje oli hieman vaikeaselkoinen ja saatoin saada hetkeksi tarpeekseni pikkuisista palmikoista. Lopputulos on kuitenkin kaunis, ja ohjeessa sain kokeilla mielenkiintoisia uusia juttuja, kuten aloitussysteemi. Kantapääkin oli aivan ihmeellinen, mutta istuu hyvin jalkaan. Toivottavasti lanka kestää edes hetken, Ranco ei ilmeisesti ole sukkalangoista parhain.

Joululahjoja minulle ja muille

Tilasin itselleni joululahjan. Oikeastaan joululahjoja. Klikkasin itseni Simon's catin nettikauppaan, eikä paluuta enää ollut. Ensin meillä syödään jouluna kissanpyllypipareita, ja koko ensi vuoden saan ihastella ihania kissejä niin seinäkalenterissa kuin taskukalentereissakin. Kalenterit ovat heikko kohtani. Rrrakastan ihania, kauniita ja somia kalentereita, ja joka vuosi joudun vakavien vaikeuksien eteen kun yritän päättää millaisella kalenterilla pidän yritän pitää elämäni kurissa ja järjestyksessä.



Sitten, valmistuneita neuleita!

Tämän ihanuuden tein viime jouluna Asarumilta joululahjaksi saamastani Misti Alpacan Tonos worsted-langasta, joka on silkkaa i h a n u u t t a. Lanka 50% baby alpakkaa ja 50% merinoa, ihanan lämpöistä, pehmeää ja värikin on aivan upea. Nimensä on Raspberry. Ohjeena oli Butterfly hat, joten nimesin pipon Vadelmaperhoseksi. Puikot 4,0mm ja lankaa kului 60g. Nyt täytyisikin keksiä mitä tekisin loppukerästä. Jotain ihanaa, ehdottomasti.

Tämäkin on joululahja. Salainen sellainen vielä, oikein hyshys. Siksi kuvakin on kovin salaperäinen, vaikka siitä toki näkeekin mitä on tehty. Lankana ihan seiskaveikkaa. Tähän projektiin liittyi myös hieman askartelua. Tarkemmat speksit sitten joulun jälkeen. Eihän sitä tiedä millaiset tontut kurkkivat blogista touhujani. ;) Sen verran voin kertoa, että tykkäsin raidoittaa harmaata ja tuollaista sini-valkosävyistä 7 veljestä polkka-lankaa. Ihan yksinään en raidallisista langoista hirveästi piittaa, mutta yksivärisen langan kanssa lopputulos on oikeinkin rauhallinen ja nätti. Täytynee tehdä toisetkin.

Ihkupaketti

Osallistuin #neulonta-kanavan vaihtoon, ja Kramox lähetti minulle aivan ihanan paketin. :)

 

Paketista löytyi kuvassa huonosit näkyvät kaksi kerää Teeteen Pallas-lankaa, väri juuri oikea punainen. Ihana sinisävyinen muistikirja, jonka sivut ovat käsintehtyä paperia. Mitä tälläiseen oikein edes laittaa sisälle, jotain oikein tärkeitä asioita. Sitten tuollainen aivan ihanan sympaattinen pussukka, sekä itsetehdyt valkoinen palmikkopipo ja sukat! Kumpikin neulomus sopii minulle kuin nenä päähän, pipo on lämmin ja pehmeä, ja kaunis!

P.s. P.S. Rakastan kirjoja-blogissa on meneillään pikkujouluarvonta. :)

VV- villapaita ja valokuvaus

Keväällä tikru etsi testineulojia uutta neulekirjaa varten. Olin vapaaehtoinen. Puikoille pääsikin lapsen villapaita. Nyt kun kirja on ilmestynyt, löysin koneen syövereistä kuvat paidasta.

Ohje on siis Nyt lähti lapasesta-kirjan Tomppo. Lankana Garnstudion DROPS Karisma ( 5 kerää), puikot 4mm. Tykkäsin neuloa tätä, ohje oli yksinkertainen ja mukava, hihojen palmikot olivat kerrassaan upea idea ja näin villapaita ei ollutkaan Ihan Tavallinen. :) Käyttäjäksi tälle ihanuudelle pääsi luokkakaverini muksu. Saatoin myös ehkä hieman innostua lasten paitojen neulomisesta, saa nähdä pääsevätkö lähipiirini lapset neulevyöryn kohteeksi. ;)

Mutta nuo kuvat. Usein neuleita kuvatessa minulla on päässäni Visio, näen millaisen kuvan haluan ottaa, yksityiskohdista ja kokonaisuudesta. Mutta lopputuloksena on ylläolevan kaltaisia kuvia. En ole ollenkaan tyytyväinen. Vika luultavasti enimmäkseen on kuvaajassa, mutta usein kamerakin tekee temput - näyttää värejä aivan väärin eikä suostu tarkentamaan tms. Pitäisi siis opetella, opetella ja opetella.  Sekä kameran käyttöä, että neuleiden kuvausta. Että saisi otettua kuvia pipoista omassa päässä tai sukista omissa jaloissa.

Haaveilen myös uudesta kamerasta. Nykyinen täyttää ensi vuonna 5v. ja jo sitä hankkiessa kuolasin järkkärien perään. Enkä siis vieläkään ole sellaista saanut. ;) Tosin järkkäriä vasta pitäisikin opetella käyttämään, hukkaanhan se menisi, jos pelkällä automaatilla kuvaisin.. Pitää myös miettiä millaisen kameran haluan, ja millaisilla herkuilla. Minä kun haluan kuvata sekä liikkuvia asioita (eläimiä), neuleita (värit!), ruokia ja luontoa...

Millaisia kameroilla te kuvaatte?

Ruuna reipas

Maalari maalasi taloa, sinistä ja punaista.

 Rubiini

Ohje: Timantti-huivi 
Lanka: Novita Nalle, 175g
Puikot: 3,5mm

Villapallo etsi huivilleen testineulojia elokuussa, ja minähän olin heti vapaaehtoinen.  Ohje oli selkeä ja mallikerta jäi helposti päähän, hyvää neulottavaa siis esim. televisiota katsellessa, autossa/junassa istuttaessa tms. Huivin neulominen tosin oli syyskuun tapahtumista johtuen hieman katkonaista, mutta lokakuun alussa sain kauniin huivin valmiiksi ja pääteltyä. Nyt auringonpaisteisena syyspäivänä oli kaunis sää kuvata huivia pihalla. Tykkään valmiista huivista todella paljon. En tosin osaa ollenkaan päättää, jääkö se itselleni vai meneekö joululahjalaatikkoon. Olen nimittäin kuullut kauniita kommentteja huivista - ja mikäs sen parempaa kuin lahjoa ihmisiä asioilla, joista tietää heidän pitävän? Tuossa ylemmässä vasemmanpuoleisessa kuvassa langan väri on ehkä eniten kohdallaan.

Blue Azure
Ohje: Azure socks 
Lanka: Novita Nalle Aloe vera, 100g
Puikot: 2,5mm

Ravelryn Kahelit-ryhmässä keksittiin aloittaa Aakkoshaaste, ideana neuloa jokaisella aakkosella alkava ohje, oikeassa järjestyksessä. Tai takaperin. Kirjain per kuukausi. Tai nopeammin. Tai hitaammin. Ihanan kahelin säännöttömästi kuitenkin.

Minä otin lisähaasteeksi neuloa jo valmiina odottavia ohjeita, ja jo valmiina varastossa odottavista langoista. Yhdistelmäksi ensimmäiselle kuukaudelle päätyivät siis Nalle ja Azure socks.

Malli oli mukava. Selkeästi kirjoitettu ja helppo, tätäkin neuloi luennolla aivan mainiosti ilman ohjeen tuijottamista. Lankavalinta taas... Ei hyvä. Lanka halkeili, nukkaantui ja tippui liukkaana puikoilta aivan liian helposti. Lopputuloksena sukat, jotka näyttävät jo hetken aikaa pidetyiltä, vaikka ovat suoraan puikoilta tiputetut. Kotisukat siis. Mukavat jalassa, istuvat hyvin. Ulkonäkö ei vain ole aivan priimaa.

Syökää kanaa!

Pari reseptiä. Ilman kuvia. Älkää pelätkö, minä en aio ottaa ruokakuvia. En osaa laittaa kaunista ruokaa. Osaan ehkä laittaa hyvää, syötävää ruokaa. Mutta en esteettisesti kaunista ruokaa.

Meillä syötiin pestobroileria. Ohje on hyvin yksinkertainen:

-broilerinfileitä
-pestoa
-aurinkokuivattuja tomaatteja
-oliiviöljyä

Leikkaa broilerinfileisiin tasku, ja täytä tasku pestolla (itse laitoin reilun teelusikallisen) sekä pilkotulla aurinkokuivatulla tomaatilla (suurinpiirtein yksi tomaatti per filee). Asettele fileet voideltuun uunivuokaan, pirskota päälle oliiviöljyä (varo lorauttamasta liikaa) ja paista uunissa 200 asteessa n. 20-25 minuuttia.

Tämän seurana meillä syötiin pastaa maailman parhaalla juustokastikeella, jonka ohjeen sain neulojaystävältä.

Sulata 50g voita ja kaada sekaan n.2dl kermaa. Sekaan vielä puolikas purkki tuorejuustoa. Maustetaan maun mukaan (suolaa, pippuria, basilikaa). Itse käytin Valion Kolmen juuston kermaa, joka toi mukavasti makua, joten en sen kummemmin maustanut.

Mihin tämä tie vie?

Tuntuupa oudolta klikata nappia "uusi teksti". Mutta inspiraatiota alkaa taas olla. Leipoa, neuloa, lukea. Onko tämä sitten sitä kotoilua? En edelleenkään aio kategoiroida blogiani neule-, kirja- tai ruoka-, tai hevosblogiksi, asiaa tuskin riittäisi jokaiseen. Kirjoitan siitä mistä hyvältä tuntuu, sen verran kuin hyvältä tuntuu.

Paljon on tapahtunut, syksy toi tullessaan murheita, mutta onneksi ilonaiheitakin on. Pimeät illat ovat tuoneet tullessaan kynttilöitä, juoksulenkkejä ja mikä parasta, uutta elämää lankakoriin. Tälläkin hetkellä ovat kolmet sukat kesken - kaikista muista neuleista puhumattakaan.

Jokaisen neulojan paras ystävä, kissa on myös löytänyt tiensä sohvallemme. Vanhat tutut blogikissat ovat vaihtumassa uusiin. Ystäväni Laaduntarkkailija nauttii myös hyvistä juustoista ja sohvannurkassa nukkumisesta. Laaduntarkkailijan kaveriksi on kasvamassa myös pitkäaikainen haaveeni, keltainen kollipoika, tuttavallisemmin Nasu. Tallissa vanha tuttu blogiheppa Karvaturpa kasvattaa jälleen maailman paksuinta talviturkkia. Elämä siis jatkuu, murheista huolimatta.

 Hän on Nasu. Pieni ja suloinen kissanpoika. Nimensä saattaa johtua siitä, että Nasu vinkuu kuin pieni porsas.










Laaduntarkkailija työssään, sohvan pehmeyden testaus osa 4276 käynnissä.

Syötävän hyvää.

Viikonloppuna olen nauttinut herkullisista leipomuksista ja hyvästä kirjasta. Leipominen hellesäässä on kieltämättä melko hikistä ja tuskallista puuhaa, mutta lopputulos oli ihanan herkullista ja raikasta!

 Lähde: www.marthastewart.com

Sitruunakupit

Pohja:

75 g voita

2,4 dl vehnäjauhoja 

1 kananmunan keltuainen

1 tl raastettua sitruunan kuorta

loraus kylmää maitoa 

täyte:

200g tuorejuustoa (Valio Viola)

0,8 dl sokeria

1 muna

3 rkl raastettua sitruunan kuorta

1 rkl sitruunamehua

Lämmitä uuni 175 asteeseen.
Valmista pohja nyppimällä kylmä voi jauhojen kanssa murumaiseksi seokseksi. Lisää loput aineet ja vielä kylmä maito, jos taikina on liian rakeista. Pyöritä taikinasta pötkö ja leikkaa kahteentoista osaan. Litistä palat 12-koloisen muffinivuoan koloihin reunoja myöten.
Paista uunissa n. 15 minuutitia. Anna hieman jäähtyä. Valmista jäähtymistä odotellessa täyte sekoittamalla aineksen keskenään. Lusikoi täyte kuppeihin ja paista vielä 10 min. Tarjoillaan jäähtyneinä.

Ohjeen löysin Lunni leipoo-blogista (josta löytyy muuten kaikkea muutakin herkullista ;)). Itse vaihdoin lähinnä tuorejuuston merkkiä, yritän suosia suomalaista. Sitruunamehuakin taisi tulla hieman enemmän kuin 1 ruokalusikallinen. Lopputulos oli uskomattoman herkullinen! Ihanan raikas, juuri sopivaa herkkua kuumiin kesäpäiviin.

Hengenravintona nautin Linda Olssonin kirjaa Laulaisin sinulle lempeitä lauluja (Let me sing you gentle songs, Gummerus 2009). Pääosissa ovat kolmekymppinen Veronika, joka etsii rauhaa pienestä ruotsalaisesta kylästä. Hän muuttaa Astridin, yksinäisen vanhan naisen naapuriin. Kummallakin on menneisyydessään kipeitä muistoja, suuria menetyksiä ja yksinäisyyttä. Naiset ystävystyvät, keskustelevat ja ymmärtävät toisiaan. Kirja on kaunis kertomus kahden päällepäin aivan erilaisen naisen ystävyydestä. Teksti on kaunista ja kuvailevaa ja tarina kipeän herttainen. Pelkästään kirjan nimi ja kansikuva saivat minut nauttimaan:

Suosittelen myös saman kirjailijan kirjaa Sonaatteja Miriamille. 

Ikuisuudeksi pysäytetty hetki.

lähde: www.kirjaseuranta.fi

Kirjastosta bongasin luettavakseni Ali Shaw'n esikoisteoksen Tyttö joka muuttui lasiksi (Girl with glass feet). Takakansi lupasi aikuisten satua, jossa todellisuus ja fantasia kietoutuvat yhteen tavalla, joka saisi aikaan rakkaustarinan, jonka ei toivoisi loppuvan ihan vielä.

Kirjassa pääosissa ovat siis ujo valokuvaaja Midas sekä Ida, jonka jalat muuttuvat lasiksi. Tapahtumat sijoittuvat St. Hauda's Landin saariryhmälle, jossa tapahtuu asioita, joita ei uskoisi todeksi. Soilta löydetään lasiksi muuttuneita ihmisruumiita ja eläin muuttaa kaiken näkemänsä valkoiseksi.

Kirjan juoni lähtee liikkeelle siitä, että Ida palaa takaisin saarelle huomattuaan hänen jalkojensa muuttuvan lasiksi. Hän muistaa kohdanneensa saarella ihmisen, joka oli puhunut asiasta. Ida kohtaa Midaksen ja he ystävystyvät, rakastuvat. Myös heidän vanhempiensa kohtalot ovat kirjassa merkittävässä roolissa - yksi kirjan teemoista tuntuukin olevan ihmisten välinen läheisyys ja se, kuinka tuon läheisyyden estämiseksi ihmiset rakentavat erilaisia suojamuureja.

Pidin kirjasta todella paljon, se veti puoleensa. Kerronta oli kaunista ja kuvailevaa, juuri sellaista mistä pidän. Kirjan todellisuuden ja fantasian sekoittama maailma oli kiinnostava - tavallaan olisin kaivannut syvyyttä kirjan fantasianomaisiin piirteisiin, toisaalta oli hyvä, kun ne vain olivat sen kummemmin selittämättä. Osa kirjan hahmoista jää hieman pinnallisiksi, selittämättömiksi. 

Oo iloinen ettei sada loskaa naamaan

Vaikka sää onkin hieman kurja ja kolea, niin tämä biisi tuo kaikki hauskat muistot ja kesäfiiliksen pintaan. :) Mikä onkaan hauskempaa huonolla säällä kuin luukuttaa kaikkia hyvän fiiliksen biisejä, pian paistaa taas aurinko! Jos joku haluaa jakaa hyviä kesäfiiliksen tuovia biisejä (uusia tai vanhoja, hittejä tai tuntemattomampia), niin kommenttiboksissa on sana vapaa ;)

Oma juhannus sujuu rauhallisesti, tavarat alkavat pikkuhiljaa löytää uudessa kodissa paikkojaan. Nautin joka hetkestä, siitä kuinka nurkka nurkalta kämppä alkaa näyttää ja tuntua kodilta. Pari yötä siellä ollaan jo nukuttu ja pian voidaan asua siellä jo aivan kokonaan - i-h-a-n-a-a! Juhannuksen kunniaksi toki grillaillaan ja herkutellaan kavereiden kanssa, en aio pysytellä salaattilinjalla, mutta en myöskään mässätä tuhottomasti. Sunnuntaina tietysti juhannusraveihin!

Ponikin sai juhannukseksi uudet menomonot alle, kyllä nyt kelpaa taas. :)

Kirjoja ja remonttia

Day 5 -  a book that reminds you of someone: J.R.R. Tolkien - The war of ring.
Tämän kirjan minulle toi eräs rakas ystäväni Yhdysvalloista. Hän oli siellä vaihtarina ja lupasi tuoda minulle jonkun Tolkienin suomentamattoman kirjan tuliaisina. Eräänä toukokuisena yönä ennen inssiä, olin juuri nukahtanut kun puhelin piippaa. Toisella puolella maailmaa oleva ystäväni sieltä laittoi viestin, että minkä kirjan haluan. Sinä yönä ei sitten sen enempiä nukuttu, kun mieleen muistui tuleva inssi. Tästä kirjasta tulee kyllä tuo ystävä aina mieleen. :)

Kämppä on ihan pian valmis, innoissani odotan, että saadaan kaikki erinäiset työkalut sieltä pois ja kalusteet oikeille paikoilleen! :) Netistä olen jo bongaillut uusia verhoja ja vähän muutakin kivaa - tykkään! Sohvan päälle ajattelin ommella irtopäällisen, sohva itsessään on kulunut ja nuhjuinen, mutta niin mukava ja hyvä istua, etten halua siitä vielä luopua.

Enhän mä mikään hyvä sisustaja ole, eikä rahaakaan ole laittaa hirmuisesti uusiin kalusteisiin, mutta jotain pientä aina. Ikeareissukin on suunnitteilla, kirjahyllyjä olisi mukava omistaa ja ajattelin uusia yöpöydät. Suurimman ärsytyksen ehkä aiheuttaa se, että opiskelijakämppätaustalla ja kahden ihmisen ostoksilla sohvapöydät/työpöydät/nojatuolien puuosat ovat kaikki erisävyisiä, eivätkä muodosta yhtenäistä kokonaisuutta. Pitäisi kai alkaa miettiä mitä sävyä Ikeasta sitten tuodaan. ;)

Jaksaa, jaksaa ja jaksaa!

Mä olen tässä jo hetken verran pohtinut, että mä olen läski. Enkä enää vain söpösti ihan pikkuisen pläski, vaan oikein kunnolla ylipainoinen! Hetken verran olen myös pohtinut, että mitähän asialle täytyisi tehdä. Tai siis kuinka. Perinteinen vaa'an ja kalorien vahtiminen ei mulle sovi, siinä hajoaa vain pää. Ravaan puntarilla kolme kertaa päivässä miettimässä miksei paino ole tippunut viittä kiloa, ja raivostun, kun en jaksa miettiä söinkö juuri 150g porkkanaa vai mahtoikohan siinä sittenkin olla 175g....


Nyt sen sitten kuitenkin keksin! Yritän nyt kuuden viikon ajan laihduttaa laihduttamatta. Käyn siis huomenaamuna vaa'alla ja mittaan vyötärönympäryksen. Seuraavan kerran tutustun sitten vaakaan kuuden viikon kuluttua ja katson onko mitään tapahtunut. Tällä välillä lisään liikuntaa ja yritän katsoa mitä syön. En siis kiellä itseltäni herkkuja, koska siitä tulisi vain paha mieli ja repsahdus joka toinen päivä - yritän vain miettiä, jättäisinkö joka toisen herkun väliin vai ottaisinko vähän pienemmän palan.

Liikuntaan minulla on kolme ohjelmaa:
*Porin juoksukoulu
*100 punnerrusta kuudessa viikossa
*200 sit ups

Kävin eilen juoksemassa/kävelemässä ensimmäisen lenkin, sekä tein noista lihaskunto-ohjelmista lähtötasotestit. Toivottavasti kärsivällisyyteni kestää pidempään kuin viikon! Pakko ainakin yrittää - työkaverin kanssa lyötiin kuukauden kestävä liikuntahaaste pystyyn, ja jos täälläkin projektistani juttelen, niin eihän sitä kehtaa kesken jättää. Minua siis saa potkia perseelle, jos laiskistun eikä lenkkeilystäni kuulu uutisia. :)

Kirjajuttuja tulossa taas muutaman päivän verran pian, kunhan vain ehtisin ajatella.

Se on A ja se on punainen.

Helteiden takia touhuilut Ponskin kanssa ovat rajoittuneet lähinnä veden kantamiseen, ötökkämyrkyn levittämiseen ja rapsuttamiseen. Ajatuskin lenkille lähdöstä tuo hien pintaan. :) Siispä taas pari kirjajuttua!


Day 2. Your least favorite book. Valitsin tähän Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaisen. Yleensä jätän huonot kirjat kesken, ja epäkiinnostavia en edes aloita. Tämän luin kuitenkin kokonaan, osittain kirjan saamien kehujen takia. Halusin siis tietää mistä kirjassa on kyse. Ideahan on se, että suomalainen mies muuttaa Ruotsiin ja yrittää olla enemmän ruotsalainen kuin ruotsalaisetkaan... Minä en ymmärtänyt. En kirjan saamia kehuja, en sen huumoria, en sen ideaa. Koko kirja jäi vähän oudoksi. En vain pitänyt siitä.

Day 3. A book that makes you happy. Tove Jansson - Muumipapan urotyöt. Tämä on herttainen kirja, ja olen aina hyvällä tuulella sitä lukiessani. Kirja on siis kertomus Muumipapan nuoruusvuosista, ja sen kuvituskin on niin herttainen, että ei voi olla hymyilemättä.

Day 4. A book that makes you sad. John Boyne - Poika raidallisessa pyjamassa. Oikeastaan, en kerro juonesta paljoakaan. Paitsi että se kertoo pienestä pojasta toisen maailmansodan aikaan. Suosittelen. Se on hyvä, ja se on hirveä. Karmiva. Varsinkin sen jälkeen, kun viime kesänä kävin Auschwitzin keskitysleirillä, ovat tälläiset kirjat vaikuttaneet elävämmin, kun näkee ne paikat silmiensä edessä...

P.S Lisäsin tuollaiset tykkäily-namiskat, painelkaa niitä. ;)

There was much talk and excitement in Hobbiton

Aloitin facebookissa 30 Day Challengen aiheesta kirjat. Facessa tulee varmaan lähinnä julkaistua päivän teema ja kirjavalintani, joten ajattelin, että voisin täällä hieman syventää valintojani ja perustella niitä. Kirjat ovat minulle melko rakas aihe, opin lukemaan nuorena ja kannoin kirjastosta laatikkokaupalla kirjoja kotiin. Lukuvauhti oli sitä luokkaa, että päivässä saatoin lukea useammankin Neiti Etsivä-kirjan.

Day 1 - your favourite book. Tämä on helppo, tekisi mieli huutaa kuin Seppo Hovi aikoinaan tiedetään, tiedetään, tiedetään! Kyseessähän on siis J.R.R. Tolkienin Taru sormusten herrasta-trilogia. Taisin lukea tuon trilogian hieman ennen ensimmäisen elokuvan ilmestymistä ja rakastuin välittömästi. Vaikka kaikki eivät ko. kirjasta tykkää (raskassoutuiseksikin väittävät ;)), niin minä olin aivan myyty. Mieletön tarina, uskomattoman hieno fantasiamaailma, hienoja erilaisia henkilöhahmoja - ja kaikki se työ, mitä sen eteen on nähty. Luettuani TSH:n luin kaikki muutkin Tolkienin suomennetut kirjat ja rakastuin myös elokuviin. Vaikka ne ovatkin hieman erilaiset kuin kirja, niin silti. Jos mikään muu ei ole hyvää, niin maisemat. ;) Ja silmänruoka, ekan leffan aikaan taisin vielä ihastella Elijah Woodin silmiä, sittemmin viisastuin ja siirryin Viggo Mortensenin faniklubiin. Myöhemmin olen vielä lukenut TSH:n useita kertoja uudestaan, niin suomeksi kuin englanniksin, ja hyllystä löytyy myös muutamia suomentamattomia teoksia. Pari vuotta sitten olin myös kuuntelemassa elokuvamusiikkia Tampereella sinfoniaorkesterin soittamatta, se oli hieno kokemus. :)

lähde: http://koti.mbnet.fi/kxkukko/classic/kkclas24.htm

Summertime.

Luin tänään netistä vinkin halvasta ja helposta hevosten ötökkäkarkotteesta: 1/3 rypsiöljyä ja 2/3 väkiviinietikkaa. Nämä sekaisin kunnolla ja suihkepulloon. Täytyy heti kokeilla, Ponselmia tuntuvat ainakin itikat vaivaavan, niitä täällä riittää. Kaupan hyönteismyrkyt ovat joko tuhottoman kalliita, tehottomia tai sitten sotkevat. Esimerkiksi pikiöljy olisi hyvää, mutta sekin sotkee kivasti. Ja kun Ponselmilla ei mitään pidempää kesälomaa ole, niin en sitä halua käyttää. Toivottavasti tämä kotitekoinen seos toimisi. :)

 

Kissinpennut.

Näköjään kuuluu myös tälläistä. Neljäskin on, mutta se oli mamman alla piilossa eikä tahtonut kuviin. :)

 

 

Sammako se päivänvarjon siitä saa.

Aloitetaan leivonnaisilla. ;) Tänään mieli teki tehdä jotain hyvää raparperista, mutta aivan perinteinen raparperipiirakka ei inspiroinut - niin hyvää kuin se onkin! Raparperikiisseliäkään en jaksanut ajatella, vaikka se onkin ihan ehdotonta kesäherkkua vaniljajäätelön kanssa. Niinpä päivän ohjeeksi valikoitui raparperitoscapiirakka ja ajattelin jakaa ohjeen teillekin. :)

Lähde: rlv.de

Raparperitoscapiirakka

4 munaa

2 dl sokeria

4 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

100g sulatettua voita

n. 1 l raparperia

Sekoita pohjan aineet, ja levitä uunipellille. Päälle pieneksi leikatut raparperit. Paista 200C n. 10 minuuttia. Sillä aikaa valmista toscakuorrute:

50 g voita

150 g mantelilastuja

1 dl sokeria

1/2 dl kuohukermaa

1 rkl vehnäjauhoja

Kiehauta aineet kattilassa ja kaada puolikypsän piirakan päälle. Paista piirakkaa vielä n. 10 minuuttia, tai kunnes kuorrute on saanut kauniin pinnan.

Parhaimmillaan piirakka on lämpimänä hieman sulaneen vaniljajäätelön kanssa. :)

Tahtoisin sen tunnustaa.

Kuten aktiivisimmat lukijani ovat saattaneet huomata, minä en ole jaksanut/ehtinyt/viitsinyt päivittää. Blogin kohtalo onkin ollut hieman epäselvä, mutta nyt taidan tietää mitä teen. :) Blogi muuttaa suuntaansa yleisempään suuntaan - nyt siis tiedossa neulejuttujen lisäksi poniasiaa, ruokaa&leivontaa, musiikkia, hyviä kirjoja, valokuvia, mitä ikinä mieleen juolahtaa. Todennäköisesti, bloggaustahti ei kovasti tästä nouse, mutta aina voi yrittää.

Mitä kuuluu juuri nyt? Kävin juuri sanomassa Ponille hyvää yötä. Eilen kävi sitä sääliksi ja otin sen talliin yöksi hyttysiä karkuun, äsken herra itse ilmoitti jäävänsä yöksi ulos. Käveli hetkeksi veräjälle seurustelemaan, sitten kääntyi ja tallusti takaisin keskemmälle laidunta syömään. Pitäisi ottaa kuvia, ja ottaisinkin, jos vain löytäisin kameran laturin...

Hankin eilen kirjastokortin, ja ensimmäiseksi luettavakseni paikallisesta kirjastosta tarttui Diana Gabaldonin Luiden kaiku. Muukalainen-sarjan uusin osa siis, taattua laatua. ;) Historiaa, nykyaikaa, romantiikkaa ja mielenkiintoinen tarina. Suosittelen!


Heti kun toivun tästä silmätulehduksestani niin, että jaksan möyriä pihalla ilman, että auringonpaiste satuttaa, aloitan Operaatio Kukkapenkin. Pitäisi päättää millaisia perennoja haluan. Mielellään kuitenkin haluaisin seinustan kukkapenkkeihin jotain muuta kuin torkkuvan koiran...

It's all in your head.

Tänä vuonna on valmistunut pääasioita. Tai tämä ensimmäinen on oikeastaan valmistunut jo viime vuoden puolella, mutta ei kai sen niin väliä. ;)

Ylimmäisenä esittäytyy avokin pipo. Herra valitteli pään palelemista ja siistin pipon puutetta. Onneksi hänellä on neulova tyttöystävä! Langaksi valikoitui SandnesGarnin Lanett, puikot 2,5 ja lankaa kului n.90g eli piirua vaille kaksi kerää. Malli on oma, 2o2n-joustinta. Tein kaksinkertaisen pipon, eli poimin sitten silmukat luontireunasta ja neuloin toisen pipon toiseen suuntaan. Oli kieltämättä hieman tylsää, mutta joululomaa viettäessä valmistui nopeasti!

Toinen valmistunut on Sipulihattu, työnimeltään The Greenest onion ever seen. Lankana on hieman vaivaa aiheuttanut Noro Retro (jota kului pikkuisen päälle kerällinen). Puikot 6mm ja lopputulos on pikkuisen liian iso, eli ihanan lörpsäkkä. Tykkään! Ohje on peräisin Titityyn blogista. Tai oikeammin taisin ladata Ravelrystä. ;)

 

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä toisen pään asioita! Heinäkuussa Tui etsiskeli sukkaohjeelleen testineulojia, ja minähän olin vapaaehtoinen. Aloitin sukat ja taisin saada varret melkein valmiiksi, ennen kuin kuumuus esti jatkamasta. Joululomalla kaivoin sukat neulekorin pohjalta ja äkkiä olivat valmiit! Kyseinen malli on siis Mile high club (rav link). Lankana minulla Wollmeisen 100% merino, väri WD Am Kalten Polar (jota en onnistunut kuvaamaan oikein). Kulutus 90g. Puikkokoko 2,5.